Esittely

Taustani sekä ajatuksiani keskeisistä yhteiskunnallisista kysymyksistä:

Dimi Doukas , Doukas Arts, Vihdin kuntaan ja kunnanvaltuustoon liittyvä blogi
Dimi Doukas , Doukas Arts

Nimi: Dimi Doukas
Syntynyt Nastolassa 1970.
Isä Kreikkalainen ja äiti suomalainen
Kansalaisuus: Suomi

Koulutus
ATK-asentajan tutkintoon valmistava koulutus Heinolassa
Visuaalisen Viestinnän Instituutin valokuvauskursseja

Työ
Työskennellyt IT-alalla -90 luvun puolestavälistä lähtien ja myös valokuvausalan opintoja 2011 lähtien.

Tällä hetkellä:
- IT-alan maahantuonnissa toimihenkilönä,
- yrittäjänä valokuvaamoyrityksessä Doukas Arts .

Perhe: Olen avioliitossa vaimoni kanssa ja meillä on 3 lasta joista vielä yksi asuu kotona. Yksi lapsenlapsi.

Uskonto: Ortodoksi

Harrastukset

  • radioamatööri (www.oh2dd.fi)
  • musiikki-instrumenttien soittaminen omaksi iloksi (piano, kitara ja valikoima muiden soittimien soittoyritystä)
  • valokuvaus (Valokuvaus on itse asiassa kyllä jo lipsunut ammatiksi, sen verran olen siihen panostanut yrityksen perustamista myöten.)
  • akvarellimaalaus.
  • urheiluammunta
  • reserviläistoiminta
  • radio-ohjattavat lennokit


Aktiviisuus kunnallisissa asioissa

Vihdin merkitys tulee tulevaisuudessa vain kasvamaan sitä mukaa kun pääkaupunkiseudulle ja sen kehyskuntiin (tuleva Metropolialue?) muuttaa jatkuvasti lisää ihmisiä muualta Suomesta ja rajojen ulkopuoleltakin. Tavoitteeni on olla mukana vaikuttamassa meihin Vihtiläisiin ja lastemme tulevaisuuteen vaikuttavissa päätöksissä. Haluan olla vaikuttamassa kunnassa tehtäviin päätöksiin tasapainottavasti, jotta missään asioissa ei päästäisi menemään äärimmäisyyksiin. Yksi itseäni kuvaava asia onkin tämä 'anti-äärimmäisyys', eli vastustan liian jyrkkiä linjauksia, joissa voi puhua valikoidusta sokeudesta ja piittaamattomuudesta kanssaihmisiä kohtaan. Mutta en myöskään tue liiallista keskitien keskustelevaa höttöä, jossa yritetään miellyttää ihan jokaista eikä pystytä tekemään päätöksiä. Mielestäni kunnan tulee toimia nykyisten ja tulevian kuntalaisten hyväksi ja kuntalaisten vastaavasti pyrkiä tukemaan kuntaa sen toiminnassa omalla toiminnallaan. Kunta ei voi tehdä samaa mitä ehkä aiemmin on voitu tehdä, sillä valtio leikkaa jatkuvasti valtionosuuksiaan kunnalle samaan aikaan kun asettaa kunnalle lisää (maksavia) velvollisuuksia. On kuitenkin nähtävä pidemmälle kuin tämä ja ensi vuosi ja vältettävä paniikkiratkaisuja, joista myöhemmin maksetaan kalliisti. Ulkoistaminen ei ole monessa asiassa se oikea tie. Joissain asioissa on, mutta jotkin jo ulkoistetut asiat olisi syytä tarkastella uudelleen sen osalta pitäisikö ne palauttaa kunnan omaan tuotantoon. Tätä haluan olla arvioimassa ja tekemässä päätöksiä kuntalaisten eduksi.

Puoluesidonnaisuus

En kuulu toistaiseksi mihinkään puolueeseen, sillä puolueiden ideologiat ovat unohtuneet jo puolueilta itseltäänkin ja puolueiden erottaminen toisistaan käytännön teoissa ja mielipiteissä on jo liiankin hankala tehtävä. Ne jotka erottuvat, erottuvat lähinnä negatiivisuudellaan, populismilla ja puhumisella vailla konkreettista pohjaa. Vaalikoneissa yllätän itseni ja löydän eduskunnan vaaleissa sekä Osmo Soininvaaran sekä Timo Soinin kärkiryhmästä :) En tiedä mikä logiikka noissa vaalikoneissa on, sen verran hauskoja tuloksia niistä saan.

Mikä ohjaa minua päätöksenteossa?

Päätöksenteossa minua ei ohjaa ideologia, vaan pikemminkin pragmaattisuus, eli käytännönläheisyys ja realismi. Ohjaavana tekijänä on myös halu säilyttää monilta osin hyvinvointiyhteiskunta, joka takaa hyvät palvelut kaikille kuntalaisilla, ei vain niille joilla on varaa. Samoin pyrin miettimään päätöksenteossa Vihtiä pienenä kylänä (jota se toisaalta onkin) ja katsomaan asioita siitä näkökulmasta - mikä olisi meidän etumme ja kuinka toimisimme silloin. Asioista tehdään helposti liian monimutkaisia ja silloin mennään päätöksenteossa harhaan. Kun pienentää skaalan koskemaan yksittäistä perhettä tai kylää, niin on helpompi miettiä asioiden vaikutus ja prioriteetti. En myöskään pidättäydy periaatteissa periaatteiden vuoksi vaan pyrin aina kuuntelemaan perusteluja ja jos perustelut ovat hyvät ja huomaan olevani väärässä niin olen valmis muuttamaan eli korjaamaan mielipiteeni. Osaan kuitenkin olla myös jämäkkä ja pitäytyä näkemyksessäni, jos uskon olevani oikeassa ja asia on minusta niin tärkeä ettei sen osalta pidä antaa periksi.

Joitain näkemyksiäni vuoden 2011 (kansanedustaja) vaalikoneen kysymysten perusteella

- "Tuloerot pidettävä kohtuullisissa puitteissa?" Rikkaita saa ja pitää olla, mutta yhteiskunta ei saa päästä jakautumaan rikkaisiin ja köyhiin. Suomi on osannut aika hyvin pitää tässä balanssin ja sitä tulee jatkaa. Tarvitsemme työtä köyhyyden poistamiseksi (työpaikat, koulutus, onnistuneempi aluepolitiikka), vahvan keskiluokan ja rikkaat jotka motivoivat muita yrittämään, mutta joiden ei pidä saada suurta vaikutusvaltaa yhteiskunnassamme.
- "Ydinvoimalat ja ydinvoimaluvat?" Ydinvoimasta hyödyt ovat aika vaikeasti osoitettavissa edes rahallisesti, jos mietitään uraanin rikastamista ja sen kustannuksia (jotka ovat vain menossa ylöspäin uraanivarantojen vähetessä). Joten ydinvoima ei ole ehkä se meidän vastaus energiatuotannon tarpeisiin jatkossa. Pidän enemmän ajatuksesta hyödyntää luonnollisempia tapoja 'valmistaa' energiaa, kuten tuulivoima, aaltoenergia, aurinkoenergia, ja moni muu uuden teknologian mahdollistama aiempaa tehokkaampi tapa hyödyntää energiaa tehokkaammin. Ehdottoman tärkeänä tässä kohdin näen sen että Suomen tulee päästä omavaraisuuteen Energiantuotannossa. Lyhyellä tähtäimellä se voi tarkoittaa ydinvoimaloiden hyödyntämistä/reaktorien uusimista, mutta pitkällä tähtäimellä se tarkoittaa monipuolistamista ja irrottautumista vanhoista kaavoista. Tämä voi mahdollistaa Suomelle lisää korkean teknologian osaamisen yrityksiä ja työpaikkoja jos pelaamme korttimme oikein.
- "Lapsilisä?" on syytä säilyttää ja ohjata tukemaan useampilapsisia perheitä, sillä tarvitsemme Suomeen enemmän syntyvyyttä, enemmän asukkaita ja työntekijöitä ja veronmaksajia tulevaisuuteen. Lapsilisien tulisi olla osin harkintaan perustuvia. On totta että hyvätuloiset tarvitsevat ehkä vähemmän tukea, mutta ei pidä unohtaa että monessa perheessä hyvätuloinen on mies, ja nainen on se joka pienellä palkallaan sitten maksaa ruoat ja lasten harrastukset, ja näissä tapauksissa juuri nainen on se joka tarvitsee tämän lapsilisän. Eli taas kerran katsotaan tätä lapsen kautta. Jos molemmat vanhemmat ovat hyvätuloisia niin silloin on perusteltua pienentää tukea, mutta en poistaisi sitä heiltäkään kokonaan.
- "Ikääntyvän ihmisen hoidon laatuvaatimukset ja kuntien velvoittaminen tarjoamaan subjektiivinen oikeus hoivaan?" Sosiaali- ja terveysministeriön laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi sisältää paljon hyviä ajatuksia. Mutta kuten niin usein niin tässäkin on mietitty kasa hienoja tavoitteita, mutta ei varmistettu että ne pystytään toteuttamaan. Kuntien 'velvoittaminen' ja viittaukset lain pykäliin ei tee näiden asioiden toteuttamisesta yhtään sen mahdollisempaa. Jos valtio ei anna rahaa toteuttaa nämä monet uudet asiat, niin ei sellaista voi edellyttää kun samaan aikaan leikataan kuntien valtionosuuksia. Ja kun tiedetään myös että kuntien verotulot on harvassa kunnassa nousujohteisia. Eli asia on hyvä, mutta enemmän pitää satsata todelliseen toteuttamiseen, sillä tekoja vanhukset tarvitsevat eikä puheita. Puhetta he varmaan ovat elämässään jo kuulleet tarpeeksi.
- "Eläkkeet?" Eläkkeitä pitää nostaa, sillä on häpeällistä että vanhukset jotka on jo työelämänsä (jotkut heistä myös sodan) jo käyneet läpi ja joutuvat pienen eläkkeensä vuoksi etsimään puoleen hintaan olevia eineksiä. On selvää että jos tulot on alimmillaan satasissa (Takuueläke 738,82e) niin ei tuo summa varsinkaan yksinelävälle vanhukselle riitä. Eläkeikä on selkeästi nostettavissa oleva asia. Mutta ei ihan noin yksioikoiseksi. Eläkkeen nostossa tulee samalla mahdollistaa ja osin velvoittaa ohjaten yrityksiä pitämään seniorityöntekijöitä työssä pidempään (tähän kannattaa yhdistää kisällioppiminen nuorille). Tulisi myös sallia työntekeminen tai yrittäminen siten ettei eläkettä menettäisi liiaksi. Eläke on kuitenkin jo ansaittua rahaa, joten ei pitäisi myöskään ohjata ihmisiä jäämään kotiin istumaan sen vuoksi että menettävät eläkkeen jos tekevät työtä. Päinvastoin, vaikka tilanne nyt olisi se että meillä on työttömyyttä, niin se ei tule olemaan pysyvä ilmiö näillä näkymin. Tarvitsemme enemmän työntekijöitä kun suuret ikäluokat vanhenevat. Syntyvyys eikä edes maahanmuutto ole sellaisissa luvuissa että se meidät pitäisi pystyssä tulevaisuudessa. Pitäisi saada tehdä työtä myös eläkkeellä ollessaan. Ja ne joiden terveys ei kestä elämän kestäneen ruumiillisen työn jälkeen, tulisi olla mahdollisuus myös levähtää huomattavasti keventämällä työtahtia. Ja uuden ammatin oppiminen tulee sallia niin nuoresta vanhukseen asti.
- "Valtion menojen karsiminen?": 
"Puolustusmäärärahoja?" tulee nostaa. Emme saa päästää puolustuskykyämme liian alhaiseksi. Kalustomme tulee olla nykyaikaista ja monipuolisempaa kuin tähän asti. Alokkaiden koulutuksessa tulee keskittyä oikeasti opettamaan taistelukykyä, eikä kouluttaa vain odottamista ja aivottomuutta, jota se liian monen kohdalla on ja aiheuttaa vain masennusta ja turhautumista. Elämä on lyhyt ja sitä ei pitäisi hukata siihen että armeijassa ollaan tekemättä ja oppimatta mitään. Kun koulutetaan niin koulutetaan sitten huipputaistelijoita. Panostetaan osaamiseen. Ja tänä päivänä sitä osaamista ja kyvykkyyttä tarvitaan cyber-sodankäynnissä pärjäämiseen, sekä hyökkäyksen että puolustuksen kannalta. Myös tietoliikenne ja GPS-toiminnot olisi turvattava aina omia satelliitteja myöten (vähintäänkin Eurooppa-tasolla). Internet yhteys ei saisi kulkea maailmalle vain Ruotsin kautta sen jälkeen kun Ruotsi alkoi 'kuunnella' tietoliikennettä ja käydä kauppaa Venäjän tietoliikennetiedoilla - ja todennäköisesti myös Suomen.
"Kehitysyhteistyömäärärahat?" Humanitaarista apua tulee jokaisen antaa katastrofitapauksissa. Sen tulee olla myös osa Suomen toimintaa. Avun kohteista ja rahan kulkemisesta tulee kuitenkin olla täysin selvillä ja avustus ei saa mennä sodankäynnin tukemiseen, aseostoihin, tai armeijan ruokkimiseen siviilien nähdessä edelleen nälkää. Köyhyys ja alhainen koulutustaso ja heikot elinolosuhteet ovat hedelmällistä maaperää rikollisuudelle ja terroristijärjestöille. Siksi meidänkin tulee ja kannattaa tehdä töitä sen eteen että lapset tällaisissa kohteissa oppisivat ja voisivat elää mahdollisuuksien mukaan edes kohtalaisissa olosuhteissa ja että heillä olisi sellainen tulevaisuus, jossa rikollisuus ja terrorismi ei olisi vaihtoehto. Määrärahan suuruus ei saa olla ainoa tuijotettava asia, vaan myös sen kohdentaminen. Jos käännämme tuon Eurooppa-neuvoston 0,7 prosentin tavoitteellisen osuuden suomalaisen keskituloisen (n.2500e/kk) käteen jäävään osuuteen, niin puhutaan n. 12e summasta. Emme siis puhu vielä mistään älyttömän isosta osuudesta per asukas, ja auttaa pitää. Tässä tilanteessa olisi hyvä säilyttää tuo taso sillä maailmalla tapahtuu luonnonkatastrofeja jatkuvasti enemmän, mutta suomalaisten pitäisi saada myös tärkeä osa siitä valvonnasta jota tulee tehdä avustusten jalkauttamisessa. Ja muistetaan myös se että pidetään huoli ihan samalla tarmolla myös kotimaisista avuntarvitsijoista. Lastensairaalahanke on jokseenkin hävettävää että sen rahoitusta kerätään yksityisiltä.
"Maataloustuet?" Tämä onkin alue, joka kaipaa remonttia. Tuet ohjaavat jossain tapauksissa jopa täysin järjettömään toimintaan, jossa kasvatetaan tuotteita vain siksi että niissä on paras tuki (tai satokorvaus). Ei se nyt ihan noinkaan pitäisi olla. Kyllä se osaaminen, maaperä tai eläinkanta tulisi olla sen mukaan mistä on kysyntää, missä ollaan hyviä. Tuki ei pidä olla automaatio. Mutta toki, jos täällä lyhyen kesän maassa halutaan ruokkia kohta 6 miljoona ihmistä, niin se ei välttämättä ole riittävän monelle maanviljelijälle tai karjan kasvattajalle riittävän kannattavaa että tuotantomäärä olisi kotimaiseen kysyntään tarpeeksi suuri. Niinpä meidän täytyy ikään kuin pienessä kylässä päättää että tämä tietty porukka tässä hoitaa meille ruoka-ainekset ja kukin maksaa siitä jotain. Tällainen tuki on ymmärrettävää, mutta emme saa unohtaa sitä että maatilojen ei ole tarkoitus olla kolhooseja vaan kuitenkin suurelta osin markkinoiden tarpeeseen ja hinnoitteluun mukautuvia 'yrittäjiä'. Voi olla Suomelle myös tärkeää omavaraisuuden kannalta tukea tiettyjen perusruoka-aineiden kotimaiset tuotannon säilymistä, joka myös johtaa siihen että tukea varmasti tullaan tarvitsemaan. Kunhan tukipolitiikasta (EU-tuet mukaan lukien) poistetaan väärinkäytökset ja älyttömyydet niin aletaan olla kaikkien kannalta terveemmällä ja järkevämmällä pohjalla.
"Kuntien valtionosuuksien leikkaaminen?" Tässä on paikka nyt toteuttaa käytännössä sitä aluepolitiikkaa, jolla pidetään elinvoimaisina muukin Suomi kuin pääkaupunkiseutu ja pari yliopistokaupunkia. Suomesta on tullut ja on tulossa aivan liian Helsinki-keskeinen. Nykyisen muuttosuuntauksen sijasta olisi tärkeää pitää koko maa asuttuna. Ja tämä ei tapahdu sille että kuntia käytännössä ajetaan alas leikkaamalla niiden valtionosuuksia. Jotkin kunnat tarvitsevat niitä enemmän kuin toiset. Jos olemme houkutelleet työikäisiä ja nyt myös heidän jälkeläisiään pääkaupunkiseudulle ohjaamalla yrittäjyyttä, investointeja ja joukkoliikennettä vain muutamiin kasvukeskuksiin, niin on selvää ettei kunnilla näillä alueilla ole riittäväsi verotuloja omasta takaa. Sen sijaan meidän on tehtävä tervehdyttämissuunnitelma, jolla erityisesti Itä-Suomi ja miksei myös moni kunta Lapissa tervehdytetään ja tehdään niistä elinvoimaisia ja houkuttelevia. Ajatus siitä että heivataan kaikki asumaan muutamaan kaupunkiin ettei enää tarvitse ajella autolla ja voidaan käyttää paikallista joukkoliikennettä ja säästetään näin luontoa, on väärä suuntaus Suomessa. Meidän on tärkeää asuttaa koko maa ja hyödyntää tätä maata kauttaaltaan. Tämän vuoksi meidä tulee tukea kuntia, mutta ohjaamalla vahvasti että raha käytetään järkevästi ja pitkän tähtäimen suunnitelmia tukien, sillä ei kaikilla kunnilla ole myöskään parasta osaamista jäljellä ja tukea tarvitaan.
"Subjektiivinen päivähoito-oikeudesta luopuminen?" On lapselle hyväksi kasvaa ensimmäiset 3 vuotta kotona ja vaikka vuosi pari pidempään. Tämä tietysti sillä edellytyksellä että lapsella on hyvä ja turvallista kotona ja lapsi näkee muitakin lapsia vaikka kotona onkin. Jos vanhempien rahat loppuvat niin lapsella ei välttämättä enää olekaan niin hyvä kotona ja silloin taas voikin olla syytä lyhentää tuota aikaa. Samoin jos vanhemmat kokevat ettei kotona jaksa olla niin pitkään niin se voi olla myös heille mielenterveydellisesti tärkeä päästä takaisin työelämään ensimmäisen tai toisen vuoden jälkeen. Meitä on moneksi. Joten tämä ei ole mikään 'kaikille toimii sama' keskustelu. 4-5 vuotiaana lapsen kannalta taas ryhmät ovat hyödyksi lapsen kehitykselle, sillä ei ole hyväksi sekään jos lapsen seurana on vain vanhemmat ensimmäiset 6 vuotta ennen eskariin menoa. Lapsen opettaminen taas voitaisiin aloittaa jo 4-5 vuotiaana suunnitelmallisesti nykyisen 6 tai 7 ikävuoden sijasta. Kukin kykyjensä mukaan. Lapsen kieltenoppiminen nimittäin onnistuisi tuossa iässä paljon helpommin kuin aloittaen sama vasta yläasteella.
"EU Kriisimaiden avustaminen?" Lähtökohta EU:lle, eli kaupallinen pärjääminen olemalla yksi iso Eurooppa Japanin ja USA:n ja Kiinan markkinoiden lisäksi, oli hyvä ja on edelleen tärkeä. Suomi yksin pienenä maana on aika heittopussi maailmanmarkkinoilla. Meillä ei ole samaa mahdollisuutta suojata markkinoitamme (sulkeutumalla kokonaan maailmalta) kuin mitä me voimme tehdä EU-tasolla. Metsään sen sijaan on menty monessa muussa asiassa. Hyvä esimerkki johon olisi pitänyt havahtua ja lyödä jarrut kiinni jo siinä vaiheessa kunnes asia olisi selvitetty, oli se että parlamentti sahaa kahden maan välillä koska ei päästy yksimielisyyteen parlamentin sijoittamisesta. Eli nyt sitten ollaan sekä Strasbourgissa että Brysselissä - edestakaisin. Oppikirjaesimerkki EU:n hölmöilystä ja kyvyttömyydestä päätöksentekoon. Sama koskee sitten myös EU:n keinoja valvoa jäsenmaidensa toimintaa saati puuttua niihin. Se että päätetään, mutta ei sitten oikeasti mietitä toteutusta ja valvontaa, on aiheuttanut sen että EU maat, kukin niistä, saa touhuta aivan miten haluaa, jos niin päättää. Toiset, kuten me, olemme monessa asiassa tyypilliseen suomalaiseen tapaan kuuliaisia, ja toiset taas heilauttavat kättään ja jatkavat entiseen malliin. Tästä aivan aloittelijamaisesta virheestä saa maksaa näiden katastrofivaltioiden kansalaiset sekä me veronmaksajina Suomessa. Säälittävä asia tässä kaikessa on se että tukirahat eivät auta näitä maita vaan valuvat suoraan näiden maiden tilien kautta velkojille, josta yllätys yllätys löytyy EU:n suuria maita kuten Saksa, Englanti ja Ranska. Eli monessa tapauksessa myöskään ongelma hoito ei toimi, koska 'rokotteen' saa käytännössä väärä potilas. Olen sitä mieltä että näitä maita pitää auttaa, mutta ei siten että työnnämme rahojamme käytännössä Saksan taskuun. Parempi että maat pääsevät velkasaneeraukseen ja heitä tuetaan nousemaan jaloilleen. Siitä maksan itsekin mieluusti. Mutta en siitä että raha menee entisestäänkin liian ahneiden pankkien velkojen maksuun jotka useat ovat holtittomalla luotonannollaan syyllistyneet nykyiseen tilanteeseen näissä maissa. Kreikassa tavallinen kansalainen ei todellakaan näe tukirahoja ja heidän nykyisetkin tulot on leikattu ja kuntien ja koulutujen toiminta käytännössä rahojen puutteen takia ajettu alas ja tämä kaikki aiheuttaa taas vain ääriliikkeiden nousua ja sitä että nuoret joutuvat hakemaan työtä yhä kauempaa, jopa toisesta maasta, joka entisestään syventää ongelmaa.
"Verotuksen korottaminen?" Verotuloja on liian vähän, se ei lienee kenellekään epäselvää. Syitä ovat tietenkin se että verotettavien määrä vuosi vuodelta näyttää vähenevän. Tarvitsemme siis lisää veronmaksajia Suomeen. Se tarkoittaa syntyvyyden lisääntymisen tukemista, hallittua maahanmuuttopolitiikkaa joka takaa sen että saamme työtätekeviä ja veroa maksavia ja yhteiskuntamme järjestyksen ja kehityksen puolesta työskenteleviä kansalaisia. Helpommin tämä toteutuu siten jos kulttuurilliset eroavaisuudet eivät ole lähtökohtaisesti liian kaukana toisistaan, koska muuten sopeutuminen voi osoittautua jopa mahdottomaksi. Tämä on tietysti yksilö- ja tahtokysymys. Mutta tämä siis on pitkäntähtäimen suunnitelmissa huomioonotettava asia, kun veronmaksajien määrä halutaan tulevaisuudessa saada kasvuun. Sillä välin meillä ei mielestäni ole mahdollisuutta lähteä juurikaan yritysten verotusta korottamaan sillä päinvastoin meidän tulee tehdä yrittämisestä kannattavaa ja järkevää Suomessa. Sen ei pidä eikä tarvitse olla yhtä halpaa kuin Eestissä tai Kiinassa. Osansa pitää tietysti olla yrityksilläkin kotimaisuudessa ja kotimaisen talouden suojaamisessa ja tukemisessa. Tässä meidän olisi hyvä ottaa mallia Saksasta, jossa myös valmistava teollisuus on vahvasti onnistuttu säilyttämään ja myös pieniin kyliinkin on saatu suuria tehtaita. Pääomaverotus on toisaalta se joka on monille varakkaille (ja yrityksille) tapa 'kiertää' ansioverotusta. On selvää että jos joku maksaa miljoonatulostaan 60% veroa niin hänellä on ollut todella huono talousneuvoja. Tai sitten hänellä on useampi miljoona pääomatuloja jotta tuo ei tunnu niin merkittävästi. Se on yksi epäkohta, joka meidän olisi syytä tarkastella. Toinen tarkastelun aihe on erilaiset verovapaudet, jotka syövät merkittävän osan vuotuisesta verotulostamme Suomessa.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti